Vierailijablogi
Saija Leikola
Kehittämispäällikkö
Kävin eräässä hoitokodissa esittelemässä lääkkeiden koneellista annosjakelua. Olin vaikuttunut; järvinäköala, vehreällä pihalla liikuntalaitteita asukkaille, oven automaattinen avaus, puhtaat ja kauniisti sisustetut tilat, leppoisan oloinen kahvihetki asukkailla juuri päättymässä. Kehuin ja kuulin lisää; kaikilla on halutessaan mahdollisuus saunaan, ulkoiluun, ylimääräiseen kahvihetkeen, yömyssyyn – säännöllisesti lauluhetkiä, hartauksia, askartelua, leipomista ja lähipäiväkodin lasten vierailuja.
Mietin kesätyökokemustani kunnallisesta vanhainkodista 90-luvun taitteesta. Siistiä ja asiallista, mutta laitosmaisen ankeaa. Osastonhoitaja teki kyllä silloinkin parhaansa koko ajan tiukkenevien resurssien paineissa; meidän laitosapulaisten siivoukseen käyttämä aika vedettiin minimiin ja sen sijaan autoimme asukkaita pukemaan, syömään, pesulle ja vessaan, pidimme pihapäiväkahveja ja järjestimme perunankuorimistalkoita. Yhtä herraa varten oli lääkekaapissa iltakonjakkipullokin. Niillä resursseilla ei tämän nykypäivän hoivakodin viihtyisyydestä, ulkoilumahdollisuuksista, saunottamisesta tai muusta virkistystoiminnasta olisi voinut unelmoidakaan. ”Tänne haluan vanhana”, ajattelin.
Siirryimme lääkkeenjakohuoneeseen. Pikkiriikkinen koppi pursui lääkelistoja, tablettipurkkeja ja -purnukoita, lääkelaseja ja dosetteja. Yökkö jakoi lääkkeet viikoittain dosetteihin viimetöikseen aamuyöllä ennen aamuvuorolaisten saapumista. Seuraavana päivänä toinen hoitaja käytti tunteja kaksoistarkastuksiin varmistaakseen, että jakelu oli mennyt oikein. Aamuvuorolainen siirsi päivittäin lääkkeet doseteista lääkelaseihin ja jakeli tarvittaessa otettavat lääkkeet. Lääkelaseja oli tarjottimilla kymmeniä ja kymmeniä – yhdessäkään ei kantta tai asukkaan nimeä. ”Mitähän, jos tuo tarjotin kaatuu?”, mietin päässäni. ”Kuinkahan usein asukas saa jonkun muun lääkkeet? Kuinkahan usein lääkkeet on ylipäätään jaettu väsyneenä väärin tai siirretty väärin dosetista kippoon?” Mieleen palasi 90-luvun vanhainkodin lääkejakohuone, jonka prosesseihin verrattuna täällä ei ollut tapahtunut mitään edistystä. Ennemminkin vanhainkodin lääkehuone, siitä vastaavan osastonhoitajan valtakunta, oli tähän tilaan verrattuna tilava ja selkeä. Ajatus vanhuudenpäivistä tässä muuten upeassa ja edistyksellisessä hoitokodissa sai aimo kolauksen.
Onneksi nyt myös lääkeasiat haluttiin kuntoon. Esiteltyäni koneellisen annosjakelun edut – varmasti oikein jaettu lääkitys selkeästi asiakkaan tiedoin merkityissä pusseissa, helpotusta purkkikaaokseen, tilanahtauteen ja reseptinuusimispaniikkeihin, ajansäästö lääkejakelusta ja kaksoistarkistuksista – päädyttiin kokeilemaan toimintamallia yhden osaston asukkaille.
Kokeneen apteekin kanssa hoidettiin annospussijakelun aloitus perehdytyksineen. Muutaman kuukauden kuluttua sain apteekista viestin. Annosjakeluun oltiin hoitokodissa niin tyytyväisiä, että se haluttiin muillekin osastoille. Lääkekaaoksen sijaan hoitokodin lääkeasioissa vallitsi uudenlainen järjestelmällisyys ja turvallisuus. Varsinkin sijaiset olivat helpottuneita selkiytyneistä toimintatavoista. Viestin liitteenä oli kuva; asukkaiden nimetyt annosjakelukotelot siistissä rivissä lääkekaapissa.
Nyt kun lääkeasiatkin ovat kunnossa, ehkäpä sittenkin saavat minusta asukkaan joskus 🙂
Tutustu:
